ALKUKESÄN JUTTUJA

 "Syreenit kukkii ja huumaa pään - kesä on tullut, mä untako nään".

Näin luki vuosia sitten saamissamme tyynyliinoissa; ovat edelleen käytössä. Syreenit ovat jo kukkimisensa kukkineet ja tilalle ovat tulleet erilaiset nurmikon kasvit, joita jotkut kutsuvat rikkaruohoiksi. Kauniita erivärisiä kukkia ja pitkiä heiniä. Kissamme nauttii saadessaan "vaania ja saalistaa" heinikön kätköissä. Hän onkin viettänyt oikein kissanpäiviä kuten joka kesä. Aamuisin kuuluu kova käsky: lähde kanssani ulos! Eipä siinä auta muu kuin laittaa valjaat ja flex-naru kiinni ja kissan kanssa ulos. Mieheni tehdessä erinäisiä pihahommia on kissan hyvä olla siinä lähellä.  Ai että on ihanaa!

Juuri tänään on erittäin hyvä ilma; siis myös pyykinkuivatusilma. Sitä olenkin hyödyntänyt ihan urakalla. Peitto toisensa jälkeen pääsee pesukoneen kautta pihalle mahtavaan kuivatustuuleen. Osa peitoista taitaa olla jo kuivunut; ainakin ne villapeitot. Peittojen pesu onkin minun jokakesäinen projekti. Peitot muuttuvat ihanan pehmoisiksi ja villaviksi saatuaan moisen käsittelyn. 💚 Nyt vaan loppui minulta puhti, koska olen "juossut" koko aamun. 

Eilen olin pitkästä aikaa salilla ja edellisestä kerrasta oli taas vierähtänyt yli viikko. Elämä kun on muutakin kuin pelkkää kuntoilua niin en ollut ehtinyt. Tällä kertaa otin todella rauhallisesti ja muistin että pitää opettaa kroppa (ja ne viheliäiset sokerit/ kudossokerin sensorikäyrä) jälleen kerran liikuntaan. Koska korona vei minulta yli kaksi vuotta, mitä tulee esim. salilla käymiseen, niin en tietenkään pysty tekemään samalla tahdilla kuin esim. kolme vuotta sitten. Jos teen, niin sekä kroppa että sokerit "sekoavat" niin pahasti, että tulee taas tosi pitkä tauko. Onneksi minulla pysyi järki päässä ja maltoin pitää painot pieninä sekä salilla vietetyn ajan lyhyenä. Siitä huolimatta tänään tuntui että tuli liikuttua.  En saa harrastaa liikuntaa satunnaisesti vaan säännöllisesti ja pari-kolme kertaa viikossa. Muuten taas unohdan kuinka sokerini käyttäytyvät, mikä on vielä oleellisempi asia kuin tämän kropan tuntemukset. Ihmeellinen on elämä.

 Joskus vaan tuntuu, että puhti loppuu täysin. No, olen elossa ja loppujen lopuksi hyvässä kunnossa kunhan vaan jaksan "säätää maailman tappiin" tämän "elämäntoverini"/ diabeteksen kanssa. 

Juuri nyt paistaa aurinko, pyykit kuivuvat ja minä lopetan tältä erää. On aika keittää päiväkahvit ☕