KESÄÄ KOHTI AVOIMIN MIELIN

 

Vihdoinkin lumet sulivat! Olin jo haikaillut tuon reitin varrelle. Tuo järvi - Halimasjärvi - on kävelyreittini varrella ja sinne on matkaa vain noin 20 minuuttia. Siis noin pari kilometriä. 

Lumet pysyttelivät latujen kohdalla tosi kauan. Vaikka kaikkialta muualta oli lumet sulaneet, niin hiihtolatujen kohdalla oli liukasta lunta eikä se meinannut sulaa ollenkaan. Niin ainakin ajattelin. Onneksi kuitenkin tuli se viimeinen sade + tuuli + lämmin ilma, jotka sulattivat lumien rippeet. 

Lähdin tutkimaan luontoa ja ihmeteltävää riitti. Niin minulle käy joka ikinen kevät. Olen kuin pieni lapsi, joka ei ole koskaan ennen nähnyt mitään niin ihmeellistä. Kiersin tuon järven pitkospuita pitkin. Sulaa maata, märkää, valkovuokkoja, sinivuokkoja, pieniä sammakoita; sitä kaikkea katselin. Kuvasin uudella kännykälläni "ihan hulluna". Otin videoita, suurentelin kuvakohteita jne. Tuntui kuin jokin minun sisälläni olisi herännyt eloon. Eloon pitkän talven jälkeen; kun talven loppupuolella tuntui siltä, että ei ole kevät eikä talvi. On liian kylmää ollakseen kesä ja liian lämmintä ollakseen talvi eikä tuntunut/ näyttänyt oikein keväältäkään. Kylmää ja kosteaa oli ollut jo ihan tarpeeksi. Kaipasin aurinkoa, lämpöä, kesän ensi merkkejä. Vihdoinkin sain kokea sen!💖

Oli ihana katsella kuinka sammakot uivat tuon järven toisella puolella. Ne olivat jo hieman isompia kuin sammakonpoikaset, joten oletan niiden olleen (ainakin) melkein aikuisia. 

Villinä kasvaneet vuokot: valko-ja  sinivuokot toivat mieleeni äitienpäivälaulun, jota lauloimme äideille/ mummeille lapsuuteni päiväkodissa eli lastentarhassa. "Ilo ilo ilo ilomielin kirkkain metsän laitaan lähden, sini sini sini sinivuokot poimin äidin päivän tähden. Toki toki toki toki äidin silmät kukkain lailla loistaa. Sini sini sini sinivuokot silloin huolet kaikki poistaa." Tuo laulu on vuosikymmeniä vanha. Olin lastentarhassa viimeisen vuoden ennen ensimmäistä koululuokkaa eli 1966-1967 ja silloin (ainakin) tuota laulua laulettiin. Kuulin äidiltäni, että isäni laulaa äidilleni tuon saman laulun edelleen joka äitienpäivä. Itse laulan toisen laulun mutta siitä ei nyt sen enempää. 

Tähän loppuun laitan kuvia. Viimeinen kuva on kokeilu eli kuinka onnistuu panoraamakuva. Kuva hämää, koska maasto ei ollut noin mäkinen. Auringon kirkkaus näkyy kuitenkin sekä järvi, mistä itse pidän ja siksi valitsin sen tähän blogiin. Yritin laittaa videoita mutta ei sitten millään onnistunut, joten joudutte tyytymään "pelkkiin" kuviin. 

Aurinkoista kesän odotusta!