HIIHTOA, HIERONTAA JA HAAVEITA

 

Helmikuu alkaa olla jo lopuillaan. Koko alkuvuonna olen hiihtänyt viisi kertaa...olkoon sitten "vain" tai "jopa". Välillä meni usko koko hommaan koska "kiitorata" (joksi kutsun sitä toista/ harvemmin käytettyä reittiä) sai minut kipeäksi. Niska- hartiaseudun jäykkyys ja osittainen kipu saivat minut pistämään pisteen koko hommalle; ainakin joksikin aikaa. Näin jälkeenpäin tajusin, että reppu - vaikka oli kevyt - taisi olla yksi syyllinen tuohon kipuun. No, se vaiva lähti hierojalla, jonne ostin kolmen kerran kortin á 45 minuuttia. 

Hieroja oli tuttu; se sama, jolla kävin viimeksi noin kaksi vuotta sitten juuri ennen koronaa. Hän oli vaihtanut firmaa mutta onneksi tuo uusi firma oli aika lähellä hänen edellistä työpaikkaansa. Jutustelimme niitä näitä ja vaihdoimme kuulumisia. Tuntui hyvältä jutella tutun ihmisen kanssa. Se oli kokemus, jollaista minulla ei ollut ollut kahteen vuoteen 😲 Kuten huomaatte, olen ollut aikalailla eristyksissä; internet on ollut aika pitkälle minun "seurani".

Tuo reissu oli niin hyvä, että seuraavana päivänä nukahdin sohvalle. Sellaista ei ole tapahtunut vuosiin. Ehkä joku kireys ja stressi oli tehnyt tehtävänsä. Itseään ei saisi koskaan lakata hoitamasta/ hoivaamasta. Elämää ei saisi suorittaa niin paljon, että unohtaa itsensä väärällä tavalla. 

Tuskin olen ainoa, jolle korona on tehnyt jossain määrin pahaa jälkeä. En ole sairastanut sitä. Minulla on kolme rokotusta. Varon liiallisia lähikontakteja vieraiden ihmisten kanssa edelleen. Ehkä juuri tämä kaikkeen varautuminen liian hyvin on tehnyt minusta tällaisen. Onneksi on kissa, Max 💓🐱

"Tarttis tehrä jotain", niinkuin sanonta kuuluu. Odotan innolla, että nettisalini tms. loppuu, jotta pääsen "livenä" ihmisten sekaan treenaamaan. Kovasti mietin, minne menisin seuraavaksi. 

Kevättä odotellessa ja tulevan kesän matkoja odotellessa on - kuten koko maailma jo tietää - tullut hieman mutkia matkaan. Juuri kun olin ajatellut että ainakin sinne Viroon/ Pärnuun voi reissata niin...räjähdys - toinen - kolmas - sota...Näköalat hieman kaventuivat. 

Nyt sitten pitäisi löytää vähän näköaloja tulevaisuuteen. Mihin panostan, mitä alan odottamaan, mistä innostun jne. Lukeminen ei juuri nyt "iske" ellei oteta huomioon Suomen Raamatunlukijain Liiton julkaisemaa "Hetkinen"-vihkosta, jonka mukana tulee luettua Raamattu läpi muutamassa vuodessa. Päivittäinen lukumäärä on vain muutama jae eli korkeintaan pari-kolmekymmentä jaetta, joten tahti on hidas. Jokaiselle päivälle on oma selitysteksti. Tuo opas innostaa minua ja siten pääsen paneutumaan syvemmälle Sanaan. 

Tuleva viikko näyttää, vieläkö innostun hiihtämisestä. Kävin eilen kävelyllä mieheni kanssa ja kuljimme hiihtolatujen ohi. Ne näyttivät aika hyviltä joten saattaa olla että vielä innostun. 

Tähän loppuun laitan muutaman kuvan minun viimeiseltä hiihtoreissulta; sieltä "kiitoradalta". Silloin oli todella kaunis päivä 🌞