HELMIKUUN ALUN AJATUKSIA JA AURINGON KAIPUUTA

 Helmikuu on tullut. Ensin oli liian kylmä, sitten liian tuulista ja pian onkin liian märkää.  Näin on ollut jo useamman vuoden. Aina tulee uusi kesä, syksy, talvi ja kevät. Vuodet vierivät, vuodenajat vaihtelevat aiheuttaen ihastusta/ vihastusta riippuen siitä, mistä kukin ihminen tykkää. 

Itse olen hiihtänyt tänä talvena jo useamman kerran. Melkein jo hylkäsin hiihtoajatuksen mutta sitten tulikin lunta...ja pakkasta. Pari kertaa kokeilin yhtä toista latua. Se oli aika selkeä, suora reitti; tosin se koostui kokonaan ylä- ja alamäistä sekä muutamasta kaarteesta. Sillä pääsi etenemään hyvin ja tuntui että vauhtia riitti ihan kiitettävästi. Verratessani tuota reittiä siihen metsän läpi menevään reittiin huomasin, että samassa ajassa tuli enemmän kilometrejä; sen verran siinä oli vauhtia. 

Ei minulla ole mitään erityistä hiihtopukua. Vanhat, hyvät toppahousut sekä vanha - joskus ratsastusta varten ostettu - ulkoilutakki kelpaavat oikein hyvin.  Nilkkoja suojaamaan laitan itse tekemäni säärystimet, joten lumi ja tuuli eivät pääse tekemään hallaa jaloilleni. Urheilukerrasto on ihan välttämätön!  En ole käyttänyt puuvillaisia urheiluvaatteita vuosikymmeniin; niissä saa itsensä niin sairaaksi että liikunta loppuu heti alkuunsa.   

Tänä päivänä...kun ulkona on osittain märkää lunta, taivas on pilvessä, aurinkoa ei näy ja haaveilen esimerkiksi lentomatkasta Espanjaan/ Italiaan...tuntuu että talvi saisi jo loppua. Haluan nähdä auringon, kuulla lintujen laulavan, ajaa pyörällä pitkin teitä ja nauttia kesän lämmöstä - siis lämmöstä eikä liiasta auringon paahteesta. 

Tänä päivänä kun koronarajoituksia lievennetään ja erilaiset harrastuspaikat alkavat pikkuhiljaa aukeamaan, minusta tuntuu että osaanko enää sittenkään... Kuinka sitä oikein eletään kodin ulkopuolella muutoin kuin käymällä kaupassa/ marketissa? Minne voisin mennä ja mitä voisin tehdä? Uskallanko vai en? Kyllä uskallan! Olen saanut jo kolme rokotusta enkä voi enää elää näin rajoitettua elämää. Tähän mennessä (näiden kahden vuoden aikana) olen ollut verkossa/ netissä enemmän kuin aikaisempina vuosina. Olen jo tottunut siihen että kaikki asiat hoidetaan etänä. Onkohan se edes hyväksi ihmiselle? Ei! Todellakaan ei ole! 

Lähikontaktit ovat todella vähissä. Asiaa ei tietenkään helpota se että edelleenkään kaikki eivät halua/ uskalla ottaa rokotuksia. Ymmärrän täysin, jos joku on allerginen rokotteen jollekin ainesosalle mutta muissa tapauksissa ymmärrykseni katoaa.  Asiasta ei enempää. Tämä jää tähän 😕

Tässä olivat nämä sunnuntai-illan mietteet. Liikunta on muuten lisääntynyt - kiitos urheilukelloni. Nettisalini sopimuksen päättymistä - päättyy 2.6. - odotellessa ja "oikealle" kuntosalille pääsyä odotellessa voin vaikka tehdä kävelylenkkejä, jumpata/ treenata nettisalin ohjeiden mukaan. 

Liikunnallista kevään odotusta teille kaikille!

1. Kuva on hiihtoreittini alusta. Otin sen tullessani takaisin. Se hämää sameudellaan, koska on otettu minigrip-pussin läpi...puhelimen suojauskonsti 😊

2. Kuva on Espanjasta keväältä 2019. Torremolinoksen lähellä oli upea kaktuspuutarha. 

3. Kuva on myös samalta matkalta kuin edellinen. Linnan rauniot ja nyt en muista paikkaa...olikohan Benalmadena...

4. Kuva on eilen illalla otettu eteisemme lattialtaa. Tyytyväinen Max on kellahtanut kyljelleen 💓😻🐱