PAKKASTA, HIIHTOA JA KISSAN HOITOA

 Pakkaspäivän iltaa! Tammikuu on jo hyvässä vauhdissa ja joulu on unohtunut. Me purimme joulun jo maanantaina, kolmas päivä tammikuuta. Olimmekin viettäneet joulua jo ainakin kaksi viikkoa...ellei peräti kolme. Jotenkin vaan tuntui siltä että "nyt on aika". 

Rakas kissamme kävi kanssamme hakemassa itselleen tehosterokotuksen; lähinnä kissaflunssaa yms.vastaan. Lääkäri kysyi että otammeko hänet (kissan) mukaan, jos lähdemme reissuun esim. ulkomaille. No emme ota vaan siinä tapauksessa etsimme hänelle hoitajan. Jos olisimme vastanneet kyllä, niin Max olisi saanut lisäksi jonkun rokotuksen sellaisia tauteja vastaan, joita voi ilmaantua ulkomailla. 

Max oli muuten tosi hyvässä kunnossa; hampaita myöten. Olenhan yrittänyt hieman harjata niitä ja jopa onnistunutkin siinä ainakin jollain tapaa. 

Hiihto: vihdoinkin pääsin aloittamaan hiihdon! Tosin en loppiaisena kuten oli alunperin tarkoitus vaan lauantaina, 8.1. Olin ilmeisesti treenannut liikaa ja saanut niska-hartiaseudun niin pahasti jumiin että jopa verenpaine nousi enkä tuntenut itseäni ollenkaan valmiiksi hiihtoon. Todellakin, se verenpaine helpotti kun en koskenut rautaan (kahvakuulaan) ja otin rennosti. Nyt ovat paineet ihan kunnossa. 

 Lähtiessäni hiihtämään oli hieman kylmää eli vähän yli 10 astetta pakkasta mutta ajattelin että pukeutumisella siitä selviää ja niinpä lähdin kohti latua. Oli aivan uskomattoman upea keli. Aika pilvistä mutta muuten todella kaunista! Hiihdin noin kuusi ja puoli kilometriä ja suksi luisti aivan ihanasti! Olin löytänyt vanhaa suksivoidetta, jossa luki "dry snow" eli kuivalle lumelle ja se todellakin toimi. 

Metsä oli kaunis lumipeitteisine puineen. Kuin jostain lumimaasta. Sinne olisivat sopineet hyvin jotkut satuhahmot. Esimerkiksi Lumikuningatar, joka  jäi näkemättä (maksetut liput odottivat/ odottavat edelleen). Viime vuonna en muistaakseni käynyt ollenkaan hiihtämässä, koska pakkasta oli aivan liikaa ja jotenkin vaan se jäi välistä. Nyt todellakin nautin. Meidän hiihtoladut sijaitsevat noin sadan-kahdensadan metrin päässä eli aivan kotimme lähellä. Ei tarvita autoa ladulle pääsemiseen.