TAPANINPÄIVÄN ILTA

Joulu tuli ja meni. Tai oikeastaan nythän on vasta Tapaninpäivä, Stefanoksen muistopäivä. Tapaninpäivästä kuulin lapsena sanonnan: "Onko Tahvana talossa vai säretäänkö uuni?" En oikein ymmärtänyt tuota sanontaa...toisaalta en niin välittänykään. Tapaninpäivänhän on nimenomaan päivä, jolloin muistellaan ensimmäistä marttyyria, Stefanosta. Hän julisti evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta - ylösnousseesta Herrasta - sai osakseen kiviryöpyn...ja kuoli. Sitä mietin tänään, sunnuntaina.

Joulun pyhät eli ne kaksi ensimmäistä - aatto ja joulupäivä - olivat ihan mukavia. Molemmat tyttäremme - 30 ja 27 -vuotiaat - olivat meillä aattoillan. Se nuorempi lähti joulupäivänä junalla takaisin kotiinsa toiselle paikkakunnalle. 
Neljän aikuisen ja yhden - niin rakastetun - kissan/ Maksin joulujuhla. Joulumusiikki soi Spotifyn soittolistalta, jonka olin tehnyt. Söimme jouluruokia, joita olin valmistanut ja osan olin ostanut. Jaoimme lahjat ja vietimme rauhallista aikaa yhdessä. Tämän kaiken koronatouhun keskellä oli ihana kokea, että on edes joitakin ihmisiä, joita voi tavata turvallisesti, koska rokotussuojat ovat kunnossa. 

Olemme kasvaneet ulos kinkusta eli se ei kertakaikkiaan maistu. Sen sijaan olin laittanut broileria erinäisillä mausteilla ja lisukkeilla. Aikalailla kasvispainotteinen oli tuo joulupäivällinen. Ruoka oli sellaista, jonka elimistö kestää joutumatta kärsimään päivätolkulla. No, graavia lohta ei voi (ehkä) koskaan jättää pois - se on "must". Itse graavasin ja hyvää tuli, koska ohje oli hyvä. 

Nyt on rauhallinen ilta. Päivällä tein noin puolen tunnin sauvakävelylenkin aika kovassa (-16 astetta) pakkasessa. Siitä selvisin oikealla pukeutumisella eikä tullut kylmä. 


Kommentit

Suositut tekstit