VIHDOINKIN PÄÄSIN LAULAMAAN

Marraskuu ja kauhea väsymys! Miten tämä aika onkin niin rankkaa. Kellojakin piti siirtää tai oikeammin sanottuna kellonaikaa tunnilla taaksepäin. Olisi luullut että nyt sitä vasta jaksaakin kun vuorokauteen on tullut yksi tunti lisää mutta ei!

No, niinkin voi käydä ettei meinaa jaksaa. En silti halua antaa periksi. Koronarajoitusten hellittäessä olen palannut kuoroon. Tai oikeastaan suurkuoroon, joka perustettiin pikaisesti. Tarkoituksemme on esiintyä seurakuntani 100-vuotisjuhlissa muutaman viikon päästä. Tosin tuo merkkipäivä oli jo keväällä mutta eihän silloin saanut tehdä paljon mitään joten juhlat siirtyivät syksyyn. Aika kova juttu on vuoden ja kahdeksan kuukauden tauon jälkeen mennä laulamaan. Huh! Harjoituksia on nyt takana kolmet ja ensimmäisten harjoitusten jälkeen oli kurkku kyllä ihan "kiitettävässä" kunnossa. 😅 Pikkuhiljaa ääneni on alkanut tottua kuin myös kurkunpääni sekä äänihuuleni. Tiukat treenit, jos niin voi sanoa ja kyllä voi koska meitä on yhteensä noin 60 henkeä soittokuntineen. Aika mahtava tunne olla sen kaiken keskellä. 👍😄 Kovasti pitää harjoitella koska monet laulut ovat aivan uusia monelle meistä. Ne liittyvät tietysti 100-vuotiseen seurakuntamme historiaan ja sen tähden ovat vieraita erittäin monelle laulajalle. 

Korona on tehnyt minulle - sen olen huomannut ihan hiljattain - aikamoisen tempun. Koska oli aika, jolloin ei suositeltu paljon muuta kuin kotona oleilua ja lähikaupassa käymistä niin olenkin yllättäin tottunut todella rauhalliseen elämäntyyliin. Huomasin/ olen huomannut sen käydessäni noissa kuoroharjoituksissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin rauhalliset. Täältä kotoa ensin noin 10 kilometrin päähän kaupungin keskustaan ja siellä kahden tunnin laulutreenit. Ja virheitä ei sallita, mikä on kyllä minun mieleeni. Kuoromme johtaja on ammattimuusikko ja vaatii että kaikki menee täsmällisesti. Tykkään siitä tyylistä mutta voimat se vie ainakin näin pitkään aikaan tottumattomalle. Laulaminen on tosi mukavaa ja toivon että joskus pääsemme laulamaan vähän "nykyaikaisempiakin" lauluja. Nuo laulut kun ovat osittain todella vanhalta ajalta. 

Aika näyttää mitä tuleman pitää. Esiinnymme myös erityisessä joululaulutilaisuudessa 12.12. eikä siihen ole kuin kolme viikkoa tuon 100-vuotisjuhlan jälkeen. No, itsepähän halusin. On oikeesti mahtava tunne kun saa laulaa sellaisessa porukassa 💗

Muistelen lämmöllä 2000-luvun alkua kun kuoromme (se pienempi versio kuorosta) oli vasta aluillaan eli oli juuri perustettu. Johtajamme oli erittäin tunnettu ammattimuusikko, tosin ei sama kuin tämä nykyinen. Hän teki paljon lauluja, sovitti ne ja me esitimme. Lauloimme myös esim. Pekka Simojoen tekemiä lauluja. Oli kitarat, rummut, puhallinsoittimet, kosketinsoittimet, tanssijat, näyttelijät jne. Joulun alla teimme kerran kierroksen lähikaupungeissa ja meillä oli todella hyvä yhteishenki ja nautimme koko ajan. Kiersimme siis seurakunnissa. Aika riensi ja johtajamme vaihtui koska hän lähti muihin hommiin. Muistelen tuota aikaa kiitollisuudella; sillä, että sain olla osa niin upeaa kokonaisuutta. Tietysti lauloimme äänissä eli meillä oli - kuten on nytkin - sopraano, altto, tenori, basso. Nautin kuten myös monet muutkin. Laulumme olivat todella reippaita, rytmikkäitä, iloisia eikä niistä tahtia puuttunut!

Tuosta ajasta on todellakin jo noin 20 vuotta ja me olemme saaneet sen verran ikää lisää. En ole itse ollut koko kuorossa vuosikausiin, kuten eivät jotkut muutkaan. Halusin palata tuohon kuoroon uudestaan sen lisäksi että palasin kyseiseen seurakuntaan syksyllä 2019.

 Rakastan laulamista ja mitä enemmän kaikkia soittimia ja "juttuja" sen ympärillä säestämässä, sen parempi. Musiikki on ollut minulle koko elämäni ajan tärkeä asia ja jos se jää pois, näivetyn. Olin tässä muutama aika - kuukausi?- sitten jättänyt melkein kaiken musiikin kuuntelun yms.pois ja rupesi jo tuntumaan siltä etten elä ollenkaan. Onneksi heräsin ja palasin siihen, mitä oikeasti olen. Olen ehkä kirjoittanut aiheesta musiikki jo aikaisemminkin mutta juuri nyt koen tärkeäksi kirjoittaa siitä uudelleen. 

Joulua odottaen, uusia lauluja odottaen ja yrittäen muistaa sen tosiasian että liikaa tekemällä ei tee mitää muuta kuin väsyttää itsensä. 

Tähän loppuun laitan muutaman kuvan tämän syksyn varrelta. 

Nämä kuvat ovat kävelylenkkini varrelta, otettu lokakuussa. Luonto oli silloin vielä todella kaunis, ainakin tuona päivänä. 

Pian tuon jälkeen tulikin harmaus ja kaikki puiden lehdet tippuivat. 

On kuitenkin hyvä muistaa, että uusi kevät ja kesä tulevat uudelleen ensi vuonna. Silloin saamme taas nauttia auringosta ja lämmöstä. Sitä ennen on hyvä hiljentyä ja miettiä kaikkia niitä kauniita asioita, joita olemme kokeneet kuluneen vuoden aikana. Ja jos ne eivät olekaan olleet kovin kauniita, niin sitten ne ovat opettaneet meille elämää ja sen eri puolia siten kasvattaen meitä ihmisinä eteenpäin. 💗