RAJOITUKSET VÄHENEVÄT, SYKSY SAAPUU, ENTÄS NYT?
Tämän viikon maanantaina olin vajaan neljän kilometrin kävelylenkillä. Kävin myös lähellämme sijaitsevalla uimarannalla, josta otin tuon ylläolevan kuvan. Ilma oli aivan ihana. Syksyinen, mutta kaunis ja aurinkoinen. En tiedä oliko se tämän "loppukesän" viimeinen kaunis keli. Toivottavasti ei. Aurinkoa tarvitaan pitkin syksyä ja talvea. Tosin talvella se ei lämmitä niinkuin kesällä mutta siitä huolimatta sitä valoa ja kirkkautta me tarvitsemme. Me Pohjolan ihmiset, jotka olemme ison osan vuodesta täällä Suomessa; aikamoisissa olosuhteissa verrattuna esim. etelä-Euroopan ihmisiin. Tosin Euroopassa on erilaiset ongelmat kuin meillä; meillä on kylmyys ja pakolliset eristykset ja lämmitykset taloissa kun taas Euroopassa on välillä liiankin kuuma. No, en tiedä...viime kesä osoitti jotain aivan muuta täällä Suomessa. Siinäpä riittää pohdintaa.
Lokakuu, ihme ja kumma, kohta on taas joulu. Ei sentään kuitenkaan vielä. Itse en ole ollenkaan loka- ja marraskuun "fani". Ne ovat vuoden pimeimmät kuukaudet. Ei ole lunta eikä aurinkoa. Jotenkin vaan on "pakerrettava" eteenpäin.
Olen tässä pikkuhiljaa miettinyt, mitä voisin ruveta tekemään tai mihin voisin/ uskaltaisin osallistua. Rajoitukset eivät ole enää niin tiukat kuin kesällä ja itse sain toisen koronarokotuksen jo 14.7. Taitaa olla aika siirtyä kodin ulkopuolelle...pikkuhiljaa. Olinkin eilen ikäisteni diabeetikoiden vertaistukiryhmässä Tampereen keskustassa. Oli mukava nähdä ihmisiä "livenä". Olin ollut pois kyseisestä ryhmästä yli vuoden. Syy on todellakin se, että en ollut uskaltanut mennä paljon minnekään; itse asiassa kävin vain pakollisissa paikoissa kuten kauppa, apteekki jne. Jonkun mielestä olen ollut aivan liian arka mutta kun koronapandemian alussa luin juttuja italiankielisiltä sivustoilta jne., tulin siihen tulokseen että "ei kiitos!, minä pysyn kotona ja ulkoilen".
Kaikille asioille on oma aikansa. Onneksi jaksoin. Koska en käy edes töissä - en edes etätöissä - on tästä kirjoittamisesta tullut minulle todella tärkeää. Tuntuu että tällä tavoin saan edes jotenkin jäsenneltyä ajatuksiani. Suosittelen sinullekin, jos intoa riittää jne.
Toinen asia, joka on vienyt minua eteenpäin tämän pandemian aikana, on sarjojen seuraaminen. Noin puolentoista vuoden ajan seurasin tiiviisti kahta sarjaa. Kun yksi loppui, siirryin toiseen. Todella koukuttavaa mutta niiden avulla pääsin jotenkin toiseen todellisuuteen kun elin sarjan henkilöiden mukana kaikissa heidän elämänvaiheissaan. Nämä seuraamani sarjat olivat englanninkielisiä. Seuraavaksi mietinkin, että pitäisikö yrittää pitkästä aikaa jotain italiankielistä (englannin- tai suomenkielisellä tekstityksellä). Se auttaisi sisäistämään yhtä maailman kauneimmista kielistä. En ole -ymmärrettävistä syistä- päässyt treenaamaan italiaa käytännössä aikapäiviin, koska korona, niinkuin sanonta kuuluu.
Vanhat harrastukset, joista luulin jo lopullisesti luopuneeni, ovat alkaneet nostamaan profiiliaan minun sisälläni. On tullut jonkinlainen kaipaus niiden pariin. Musiikki liittyy olennaisena osana niihin. Olenkin jo ilmoittautunut eräänlaiseen suurkuoroon, joka kootaan seurakuntani 100-vuotisjuhlaa varten ja jonka harjoitukset alkavat ensi viikolla. Olen laulanut ennenkin ja juuri kun olin aloittanut pienemmässä kuorossa, tulivat koronarajoitukset jättäen laulun kokonaan pois. Olin todella pettynyt mutta eihän sille voinut mitään. Ihanaa kun taas pääsen laulamaan.
Musiikkiharrastukseen liittyy myös eräs toinen asia. Suomen Elvis-kerho. Siitä en olekaan vielä kirjoittanut. Lisää tietoja löytyy laittamalla hakusanaksi Kea eli King Elvis Association. Siihen, tai oikeastaan sitä edeltävään kerhoon kuuluin vuosia sitten ja nyt on alkanut "vanha suola janottamaan". Tilasin jo yhden lehden ja sen jälkeen jatkan harkintaani ja päätän, liitynkö takaisin kyseiseen kerhoon. Toimintaan kuuluu jokakesäiset tapahtumat ja tapahtumat ympäri Suomea. Musiikki on tietenkin ainutlaatuista ja upeaa. Eikä tuon vuosikymmeniä sitten edesmenneen artistin ulkonäössäkään ollut valittamista. Palaan ehkä vielä tähän harrastukseen jossain kirjoituksissani.
Paljon olen tänään kirjoittanut. Lähinnä olen jäsentänyt aihetta "mitä tästä eteenpäin, kun rajoitukset väistyvät?".
Palaan asioihin ja jatkan iltani viettoa.
Kommentit
Lähetä kommentti