HELTEISTÄ HEINÄKUUTA JA LIIKUNNAN HAASTEITA

 Helteistä heinäkuuta eli kesäkuun jälkeistä aikaa! Taitaa olla niin että minusta ei saa aktiivista kirjoittajaa mitenkään. No, tämähän on vain minun päätettävissäni ja kirjoitan siis juuri silloin kun haluan. 

Todellakin helteistä. Viime blogissani kirjoitin että lämpötila on kivunnut jo yli +20 asteen. Olisipa niin viileää niin pystyisi tekemään enemmän. Talomme yhdeltä kulmalta on nimittäin kaadettu yksi erittäin iso puu, joka toi viileyttä ja varjoa mm. viime kesänä. Nyt kun sitä puuta ei ole, niin nukkuminen on haasteellisempaa kuin ennen. Itse kaipaan niitä kesiä, jolloin +24 astetta olivat jo aikamoinen helle. Silloin asuimme mökillä, joka sijaitsi/ sijaitsee edelleen vajaan 20 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista. Siis tarkoitan nyt lapsuuden aikaista kaupunkia. Silloin perheemme asui kerrostalossa ja kun kesä tuli, muutimme mökille, josta käsin isä kävi töissä. Äiti oli kotona lasten kanssa. 

Mutta asiaan; valitus seis, koska muistaakseni pari kesää sitten aurinkoiset päivät olivat todella harvassa. Sadetta riitti loputtomiin ja silloin meinasi iskeä epätoivo ja luulo, että aurinko on vallan lakannut paistamasta. Onneksi asia ei kuitenkaan ollut niin. Nyt sitten istun täällä keittiössä tuulettimen vieressä talon kaikkien mahdollisten ikkunoiden ollessa auki; ja kirjoitan koska rupesi tuntumaan siltä että voisin hieman päivittää elämääni tänne. 

Hain tänään sen toisen koronapiikin. Hyvä! Parin viikon päästä viimeistään voin ehkä ajatella voivani elää hieman normaalimmin kuin tähän asti. Korona-aika on tuonut varmaan jokaisen ihmisen elämään paljon uutta; sellaista, jota ei voinut hurjimmissa kuvitelmissaankaan olevan mahdollista. Hyvin monet asiat ovat siirtyneet verkkoon. Matkailu ulkomaille on aikalailla jumissa  -tosin pikkuhiljaa rajoja puretaan.  Kotona olosta on tullut erittäin normaalia; monelle jo pelkkä kaupassa käynti on astumista kodin ulkopuolelle. Shoppailu, kesätapahtumat, konsertit, risteilyt ym.ihmisten kokoontumiset ovat vähentyneet. Moni ihminen on todella yksin, mikä saattaa lisätä mielenterveysongelmia. Elämä pelottaa, mihin voi mennä turvallisesti ja noudattavatko kaikki suosituksia vai pitääkö ennemmin jäädä kotiin odottamaan että koko maailmanlaajuinen epidemia tms.on ohi? Kotonaolo...jo yli vuoden tätä kaikkea on kestänyt...voiko se kestää loputtomiin? Kuten tiedämme, suhtautumisia on monenlaisia ja koska itse katson kuuluvani riskiryhmään eli en pärjää ilman insuliinia tuntia kauempaa niin mielessäni on pyörinyt monenlaisia ajatuksia. Jospa nyt kuitenkin rohkaistuisin ja uskaltautuisin kodin ulkopuolelle edes vähän enemmän.

Poutapilviä ...

Hatanpään Arboretumista otettu....kaunis kesäinen päivä oli myös silloin. 

Kukkaloistoa Arboretumissa

Edelleen samasta paikasta kuin edellinen kuva

Taisinpa luvata teille jotain viime blogissani eli kuinka olen pärjännyt/ edistynyt tms. tilaamani verkkokuntosalin kanssa. Siellä on viikkokalenteri pullollaan puolen tunnin treenejä. Löytyy aerobista liikuntaa, kahvakuulatreeniä, käsipainojen ja vastuskuminauhojen kanssa tehtävää treeniä jne. Samoin löytyy ns.taukojumppaa, pientä ja vähän isompaa venyttelyä jne. Kerran - kaksi viikossa olen yrittänyt treenata ja ilokseni olen huomannut että olen voimistunut 😊Viime aikoina tosin  -johtuen tästä suhteettoman kuumasta ilmasta - on ollut hieman haasteellista, koska palautuminen on ollut kovilla. No, koska olen maksanut itseni tuohon ohjelmaan ensi vuoden touko-kesäkuun vaihteeseen asti, on minun parasta vaan kiltisti jatkaa tuota ohjelmaa. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tuohon "saliin". Ennen kuin tein tuon vuositilauksen katsoin vielä kerran lähellämme sijaitsevan kuntosalin ohjeita näin korona-aikaa ajatellen. Jokaisen laitteen voin tietysti puhdistaa sen jälkeen kun olen käyttänyt sitä mutta se seikka, että pukuhuonetta ei mielellään käytettäisi, kaatoi haaveeni. En halunnut ajatella että se kaikki mitä kannan mukanani - varainsuliinit, eväät hypoihin (sokeri laskee liian alas), vaihtovaatteet, kännykkä, avaimet jne.yms. -kulkisi mukanani pitkin salia. Eikä tietenkään (ehkä) vessassakaan kannattaisi käydä kovin tiheään tahtiin, mikä ei todellakaan onnistu minulta...siispä unohdin sen salin ja päädyin jäämään odottamaan hieman "parempia aikoja". Näillä mennään ja sillä siisti. Siispä joka kerta kun treenaan, laitan läppärin kiinni televisioon HDM1- kaapelilla ja paketti on valmis. Tunne on kuin olisin melkein oikeesti jonkun ihmisen ohjauksessa salilla. Huom. muistathan lukijani, että tämä kirjoittaja on lähtöisin ajalta, jolloin tuli myös lankapuhelin 😂; siispä siinä varmaan syy, miksi ihmettelen tätä tekniikan kehitystä😅

Pyöräily; ostin pehmusteen pyöräni satulaan ja siitähän se ilo irtosi! Vihdoinkin pystyn pyöräilemään ilman että allani on kivikova satula. Suosittelen lämpimästi, jos juuri sinulla on vastaavanlainen ongelma. 👍Tykkään pyöräillä ja minulle riittää noin 15-20 kilometriä. Joskus voisin pyöräillä hieman enemmänkin mutta kuten jo muutaman kerran olen maininnut, niin tämä lämpötila ei enää sovi siihenkään liikuntaan niin hyvin kuin viileämpinä aikoina. Viime kerralla eli viime sunnuntaina ajoin metsän keskellä, koska siellä on ihan kelvollinen tie. Sellainen, joka voisi olla jopa oikea pienten autojen tie jollain pienemmällä paikkakunnalla. Puiden suojassa oli paljon mukavampaa kuin kuumalla asfaltilla! Matkaa tuli vain noin seitsemän kilometriä mutta silti se tuntui enemmältä johtuen tien ylä- ja alamäistä. 

Tässä kaikessa touhussa meillä on ollut se paras elämäntapaohjaaja eli kissamme Max/ Maksi. Hän on pitänyt huolen, että heräämme sopivasti, menemme nukkumaan sopivasti, annamme hänelle huomiota ja ruokaa & leikimme hänen kanssaan hänen sitä pyytäessä. Max on voinut hyvin ja löytänyt talostamme viileitä paikkoja kuin myös pihasta sen varjoisimman paikan. Tosin hänellä on kuumimpaan aikaan "ulkonaliikkumiskielto" eli emme anna hänen silloin olla pihalla. Kissan lämpöhalvausta en halua ruveta hoitamaan ellei ole aivan pakko. Siksi hän saa olla sisällä sen kuumimman ajan, minkä asian hän onkin hyväksynyt. Nukkuu niin autuaasti sohvalla pitkiä päiväunia. Eilen tosin heräsi vasta illalla kun kello oli yli puoli kymmenen, joten ulkoilut sai siltä illalta jäädä. Hyväksyi asian ja tänään on ollut uusi päivä🐱

Leijona vaanii viidakossa...🦁

On seurattava tarkkaan...

Että osaa olla rento....aamulla "kissaemon" sängyn jalkopäässä💚