TALVEN MUISTOJA LAPSUUDESTA NYKYPÄIVÄÄN

 

Talvi; vihdoinkin oikea talvi. Saa hiihtää, ulkoilla ja tuntea pakkasen ja tuulen. Aivan niinkuin joskus lapsena; silloin kun  talvella oli aina lunta ja pakkasta. Leikimme paljon ulkona. Kavereita/ ystäviä oli jonkin verran ja meillä oli hauskaa. Muistan erään kerran kun kahlasin lumessa reisiä (olin noin 10-vuotias) myöten jossain rinteessä. Tuo rinne/ mäki oli aivan kotimme lähellä. Asuimme kerrostalossa; isämme työsuhdeasunnossa ja meillä oli paljon leikkikavereita. Tai ainakin muutama kaveri oli jokaisella. 

Teimme usein lumilinnoja, lumilyhtyjä ja kaikkea, mitä lumesta voi tehdä. Tarvittiin vaan suojakeli; sellainen, jolloin lapaset kastuivat litimäriksi ja ne piti illalla laittaa patterille kuivumaan. Muistan erään - ehkä hieman vaarallisenkin - leikin. Poltimme kynttilän steariinia (kynttilän päällä) metallisessa pullonkorkissa. Lunta oli paljon, mikä teki leikin "turvallisemmaksi". Pullonkorkin ympärille  oli sidottu  rautalankaa ja tuo rautalanka oli samalla eräänlainen varsi kyseiselle rakennelmalle. Kun steariini oli sulanut, heitimme siihen lunta ja saimme aikaiseksi isot liekit. Kutsuimme tuota leikkiä räiskäleiden tekemiseksi. Ei varmasti onnistuisi nykyään! Aika hurjaltahan tuo kuulostaa kun ajattelen asiaa näin vuosikymmenien jälkeen. 

No, nykyään nautin talvesta aivan eri lailla kuin lapsena. Palasin hiihdon pariin joskus 2000-luvun alussa. Olin ollut hiihtämättä aika monta vuotta. Ostin tuolloin uudet, nykyaikaisemmat sukset ja aloitin harrastuksen siltä pohjalta, että minä itse määrään tahdin ja kaiken muunkin, mikä liittyy hiihtämiseeni. Innostuin vallan ja todella nautin kun pääsin läheiseen metsään, jonne oli tehty ladut. Lenkit olivat - ja ovat edelleenkin - aika lyhyitä eli noin 4-8km (jos siis verrataan niihin nopeimpiin ja eniten hiihtäneisiin ihmisiin). No, kuten sanottu, kilpailen vain itseni kanssa ja nautin talven suomista mahdollisuuksista. Tosin noin kymmenen astetta pakkasta riittää minulle - kylmemmällä ilmalla tulee liian jäinen tms.olo. 

Hiihtoladut alkavat noin 400 metrin päästä meidän kotoa, joten autoa eikä muutakaan kulkuvälinettä ei tarvita ladulle pääsemiseen. Tänään olin hiihtämässä ja menin aika rauhallisesti; välillä pysähtyen juomaan. En pitänyt kiirettä. Hiihdin reilun tunnin mutta olin ulkona noin puolitoista tuntia taukoineen päivineen. Ihana metsä ja ihana talvi näillä lämpötiloilla!