JOULUN JÄLKEISIÄ AJATUKSIA

Mitä voisin tehdä? Mistä aloittaisin näin vuoden 2021 kolmantena päivänä? 

Joulu on jo tavallaan ohi ja tässä minä kirjoittelen, kuunnellen Amy Grantin soittolistaa Spotifysta. 
Amy Grant tuo mieleeni nuoruuteni joulut. Vietin silloin paljon aikaa englanninkielisten - amerikkalaisten- kanssa. Itse asiassa he olivat minun silloinen hengellinen kotini; seurakuntani. Olimme aina yhdessä ja meillä oli oikeesti mukavaa. Opimme paljon asioita elämästä sekä Raamatusta, joka on edelleen Jumalan Sana. Tuolta ajalta minulle onkin jäänyt vahva englannin kielen taito; se amerikkalainen versio. Olin myös jenkeissä neljä viikkoa; kansainvälisellä nuorten leirillä sekä kiertelin siellä Greyhound- bussilla, joka oli tuolloin (1983/ 22-23 -vuotiaana) yleinen osavaltioiden välillä kulkeva bussilinja; ehkä vastasi meidän nykyistä Onnibussia/ Matkahuoltoa. 


Aika on kulunut ja noista ajoista on jo melkein 40 vuotta! Mihin se kaikki onkaan kadonnut?  Tai oikeastaan ei se ole kadonnut minnekään. Aika on vaan kulunut. Tuona aikana olen kuulunut moneen eri seurakuntaan ja lopulta löytänyt kodin täältä Tampereelta; samasta seurakunnasta, jossa olin paljon kun meidän tyttäremme olivat pieniä ja olin monena kesänä leireillä ryhmänohjaajana. Sanottakoon se : kyseessä on Tampereen Helluntaiseurakunta/ Suomen Helluntaikirkko. Sama seurakunta/ kirkko, johon kuuluu mm. Sari Essayah. En tunne häntä mutta tiedän hänen kuuluvan siihen; siksi mainitsen hänen nimensä.
Koronavirus/ Covid 19/ Il Covid 19; muutamalla kielellä sanottuna/ kirjoitettuna on todellakin muuttanut koko maailman elämän. Matkailu on jäissä, kuntosali on jäissä ja oikeastaan kaikki asiat ovat jäissä. Tai...oikeastaan ei sittenkään. Ovathan monet ihmiset matkustaneet siitä huolimatta eli silloin kun ei ole ollut ehdottomia kieltoja. Ovat myös käyneet kuntosalilla ja ravintoloissa. Eihän niitä täysin olekaan kielletty. Yhteiskunnan 
täytyy pyöriä ja jos kukaan ei mene minnekään tai tee mitään niin yhteiskunta kaatuu...heikkenee, mikä taas ei todellakaan ole hyvä. Itsekin kuljin  - ennen joulua ennenkuin tiukemmat rajoitukset tulivat päälle - omassa seurakunnassa. Bussilla menin ja maskia pidin koko ajan, myös ollessani sisällä kirkossa.

Kuinkahan tämä vuosi jatkuu? Pitäisi keksiä jotain. Kroppa huutaa kuntosalin puoleen mutta hoidan treenit kotona, koska - vaikka en virallisten ohjeiden mukaan ole riskiryhmää - katson  kuuluvani riskiryhmään ykköstyypin diabeteksen vuoksi. Pienikin kuume tai nuha sekoittaa sokeritasapainoani ihan tarpeeksi. Nyt on vaan keskityttävä ja maltettava mielensä. Tosin viime syksyn ja erityisesti joulun aikana huomasin "taantuneeni" sellaiseksi Teijaksi, joka tykkäsi leipoa leipää ja tehdä/ kokeilla uusia ruokareseptejä (lue: keksiä reseptejä omasta "päästään"). Huomasin, että oikeesti tykkään leipoa ja laittaa erilaisia ruokia. 

Parina viime päivänä on satanut lunta. Jospa vihdoinkin saisimme oikean talven ja hiihtoladut ilmestyisivät tutulle reitilleni. Sitä odotan ja odottaessa voin vaikka tehdä kävelylenkkejä. 

Matkustelu on tosiaankin vielä jäissä ja koronarokotusta odotellessa olen harkinnut vakavasti espanjan alkeiden opiskelua. Ei, en edelleenkään aio mennä fyysisesti millekään kurssille vaan opiskella itse. Niin opin myös italian. Rakastan kieliä ja espanja olisi järjestyksessä viides. Tosin suustani tulee helpoiten englantia, ruotsia ja italiaa. Saksa ei oikein taivu ja ranskaa yrittäessä tulee erittäin helposti italiaa.

Tässäpä näitä ajatuksiani...piiitkästä aikaa. Taisin viimeksi kirjoitella elokuussa. Olen tällainen satunnainen kirjoittelija. Jaan ajatuksiani ja samalla puran niitä ulos päästäni, mikä tuntuu helpottavan. 💗

PS. Max-kissalle taisi jäädä avaruusolioilme päälle😹









Kommentit

Suositut tekstit