VOIHAN VANHAPOIKA, SANON MINÄ!

Yritys hyvä kymmenen, sanoo sanonta. Niinpä. Yritin siis tai oikeastaan aloitin projektin, jossa olisi tarkoitus vaihtaa "vanhapoika"-kaktukseen mullat. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Googletin asiaa ja ostin kaktusmultaa, isomman ruukun sekä kohtuullisen paksut käsineet. En löytänyt omasta marketistani viillon kestäviä käsineitä, mutta jotkut paksut talvityökäsineet löysin; merkki oli sama kuin joillakin hyvillä ruusujen käsittelyyn tarkoitetuilla käsineillä. Parempia en löytänyt ja siis ostin ne.  

No, kaupasta tultuani tutkin Googlea vielä enemmän ja mitä enemmän tutkin sitä enemmän rupesi hirvittämään. Löysin mm. hyviä blogeja kukkien hoidosta. Mieheni ( tietää muuten erittäin paljon puutarhan ja kukkien hoidosta) sanoi, että siinä on todella pienet ja hennot juuret, mikä aiheutti lisää ongelmaa. Tutkiessani asiaa lisää huomasin että ruukun pitäisi olla sittenkin aika pieni. Yksi tapa olisi tietysti yrittää tukea kaktusta laittamalla sen vierelle kiviä...No, siihen nykyinen ruukku on aika pieni; en ole varma, saisinko kivet mahtumaan vanhapojan viereen. Katselin äsken ollessani ulkona, löytyisikö pihastamme joitain hyviä kiviä tuohon tarkoitukseen. Löytyihän sieltä mutten vielä ottanut niitä sisälle. 

Tämä projektini alkoi kun tajusin että tuo kyseinen kaktus näyttää kellahtavan/ kaatuvan jos sitä ei tue. Meillä on kissa kuten jo tiedätte ja vaan toivon että hän ei koskaan osoita kiinnostusta tuohon kasviin. No, eipähän häntä ole ennenkään meidän kukat pahemmin kiinnostaneet. 

Täytyy katsella vielä ja keskustella mieheni kanssa kun hän tulee kotiin työreissultaan. 

Muuten, olin vuosi sitten keväällä tyttäreni kanssa Espanjassa ja siellä kävimme Torremolinoksessa eräässä kaktuspuutarhassa ja oli muuten todella upea! Haikeana muistelen tässä muutenkin kaikkia reissuja, joita ei nyt voi tehdä. No, parempia aikoja odotellessa hoidan vaikka kukkia.