AURINKO PAISTAA MYÖS PILVIVERHON TAKANA

AURINKO PAISTAA MYÖS PILVIVERHON TAKANA ☀️

Näinhän se on, uskon ja tiedän. Aurinko ei katoa minnekään. Emme vaan näe sitä silloin kun se on paksun pilviverhon takana. 
Niin se on usein myös elämässä. Silloin kun tuntuu siltä että en jaksa/ en viitsi/ en pysty/  olen surullinen/ masentunut/ elämä tökkii; juuri silloin pitäisi muistaa, että valoa on jossain...pimeän tunnelin päässä...ehkä juuri tuon näkyvän kukkulan/ vuoren takana/ toisella puolella. Minun pitää vaan jaksaa hetki odottaa...kävellä eteenpäin...pian väistyvät pilvet...tai ainakin yksi pieni pilvi...ja näen sinistä taivasta...valoa. Ehkä se suurenee...siis se sininen taivas. Tulee uusi kevät, jolloin voin kokea auringon lämmön; kuulla uudelleen lintujen liverryksen.🎵

. 

Nyt - jos olet lukenut tähän asti- voit kuvitella minun olevan haaveilija...en tiedä. Tämä aika, jota juuri nyt elämme, saa minut "runoilemaan", kirjoittamaan, jakamaan, ajatuksiani, kuviani. Ja toisaalta, koska minulla on oikeastaan aina ollut mielenkiintoa kirjoittamista kohtaan  -se on vaan ollut piilossa kaikki nämä vuodet johtuen elämän kulusta- huomaankin yllättäin, että pidän tästä puuhasta. 

Kuten viereisestä kuvasta näkyy, aurinko ei ole kadonnut💛
Metsä pilkistää koivun takaa, kevät on tullut😊

Ensimmäisessä kuvassa on meidän rakas Max, tutummin Maksi💗 Hänestä voin kirjoitella joskus myöhemmin.