ÄLÄ VAADI ITSELTÄSI LIIKAA

Toissapäivänä  minusta tuntui etten saa mitään aikaiseksi. Joskus on sellaisia päiviä...ja näin korona-aikana tuntuu siltä, että niitä on liikaa, aivan liikaa. On paljon rajoituksia ja tuntuu että minnekään ei oikein voi mennä/ oikeastaan mitään ei voi tehdä. Eihän se kuitenkaan ihan niinkään ole. Asiat vaan suurenevat kun niitä liikaa mietiskelee. Tolkku ja viisaus kaikessa toiminnassa täytyy kuitenkin säilyttää. 

No, sellaisina päivinä herään myöhään, (minun mielestäni) liian myöhään. En tosin ole muutenkaan mikään "aikainen lintu" mutta jokin sisälläni kertoo minulle ettei "tänään ole mitään suunnitelmia/  ohjelmaa täksi päiväksi". Se jotenkin lamauttaa ja saa minut jäämään vielä hetkeksi sänkyyn.... joskus kissa kainalossa/ vieressäni. No, eihän siitä malta nousta❤️ Onhan se ihanaa, kun on kaveri💜  

Miksi minun pitäsi suorittaa jokaikinen päivä? Leikkiä jotain sellaista, jollainen en edes ole? Miksen vaan voisi olla...ja...vaikka kuunnella hetki hiljaisuutta? Onko ihmisen pakko aina suorittaa? Silloinhan elämästä tulee suoritus: suoritan ylösnousemisen, aamutoimet, kaikki ruokailut, liikunnat, harrastukset jne....

Ei! Missä kohtaa silloin pystyn kuuntelemaan ajatuksiani? Entäs milloin huomaan, että en ole pitkään aikaan ottanut yhteyttä/ soittanut ystävälleni? Tai käykö minulle pian niin että minun elämäni tarkoitus - se kaikki, joksi minut luotiin- valuu hiekkaan, koska en kuuntele sisintäni😞 Sellaisesta elämästä seuraa ennen pitkää pettymys.

Siispä mitä tästä päättelen? Tänään - kun olen innoissani siivonnut koko talon, mikä taas tuntui erittäin tarpeelliselta - voin sanoa/ kirjoittaa että jokaisella asialla on oma aikansa ja  jokaisella tehtävällä on oma aikansa. Ainoastaan elämää ylläpitävät asiat sekä tietysti myös palkkatyö/ leipätyö ovat sellaisia, jotka on pakko hoitaa. Muut asiat ovat sarjassa "elän ja toimin tässä maailmassa, yhteiskunnassa, perheeni keskellä". Elämä liukuu eteenpäin....sen ihmeitä kannattaa kuitenkin katsella.